Prinsessa Armaadan vaiheikas tarina

Prinsessa Armaada rakennettiin Joroisissa vuonna 1902. Sen jälkeen se on kokenut paljon: rahdinkuljetusta Saimaalla, upotuksen Turun Aurajokeen, nimenmuutoksia ja lopulta eläkeviran ravintolalaivana Lappeenrannan satamassa.

Entä tiesitkö, että Armaadalla on ollut nykyistä nimeään ennen jo neljä eri nimeä?

Lappeenrannan Satamatorin symboli, ravintolalaiva Prinsessa Armaada valmistui vuonna 1902 Joroisissa tervahöyryksi. Silloin sen nimi oli S/s Suomi. Virallinen nimitys kyseiselle laivatyypille on höyrylotja. Teräsrunkoisena laivana Armaadaa kutsuttiin myös pikinytkyksi ja kuramyllyksi.

Tervahöyryt olivat lotjanmallisia, puu- tai metallirunkoisia pyöreäpohjaisia aluksia, joiden takaosiin sijoitettiin höyrykone- ja kattila. Osa höyrykoneesta on edelleen nähtävillä Armaadan alakerrassa, heti portaiden edustalla.

Koneen yläpuolella, pääkannen tasolla sijaitsivat miehistön hytit ja ruokailutila. Ylimmällä kannella miehistön tilojen yläpuolella sijaitsivat ajohytti ja siltakansi. Koko laivan etu- ja keskiosa oli varattu proomun tapaan rahdille.

Rahti koostui pääosin halkokuljetuksista ja muusta puutavarasta. Sitä kuljetettiin Saimaan alueella aina Viipuriin ja Pietariin asti. Paluurahtina tuotiin usein esimerkiksi jauhoja, viljaa, rautamalmia tai muuta kauppatavaraa. Täysimittaisen aluksen vetoisuus oli noin 150-190 bruttotonnia. Armaadan kyytiin mahtui noin 650 pinokuutiometriä halkoja – syvässä uiva tervahöyry kuljetti täyttä lastia 4,5 – 7 solmun nopeudella. Lastin lastaamiseen ennen matkaa kului 2-3 päivää.

Täysimittaisen tervahöyryn ulkomitat määräytyivät silloisen Saimaan kanavan sulkukammion mittojen mukaan, jotka olivat 31 metriä pituutta, 7 metriä leveyttä ja 2,4 metriä syvyyttä. Näistä mitoista pienempiä tervahöyryjä kutsuttiin vajaamittaisiksi.

S/s Suomen, nykyiseltä nimeltään Prinsessa Armaadan, perustiedot:

Lehtoniemen telakalta liikkeelle vuonna 1902

S/S Suomi valmistui Varkauden lähellä Joroisissa Lehtoniemen telakalla vuonna 1902. Sen tilaajana oli Pohjois-Karjalan Höyrylaivaosakeyhtiö, jonka kotipaikka oli Joensuu. Laiva viimeisteltiin täyteen kuntoonsa vasta Joensuussa, jossa laiva rekisteröitiin käyttöön 2.6.1902.

Laiva vaihtoi pian omistajaa. 5. maaliskuuta 1904 T:mi Gustav Cederberg & Co osti S/S Suomen sekä toisen höyrylaivan, S/S Arvon 50 000 markalla. Toiminimi Gustav Cederberg muutti yhtiömuotonsa osakeyhtiöksi vuonna 1908. S/S Suomi koki siis jälleen omistajanvaihdoksen, joka johtui tällä kertaa yhtiömuodon vaihdoksesta.

Räjäytyksellä Aurajoen pohjaan vuonna 1918

S/S Suomi toimi höyrylotjana ja kuljetti halkotavaraa pitkin Saimaata ja Saimaan kanavaa aina ensimmäisen maailmansodan syttymiseen asti. Silloin Venäjän keisarillinen laivasto otti S/S Suomen käyttöönsä ilmeisesti sodankäyntitarkoituksiin. Tältä ajalta ei ole valitettavasti ainakaan vielä löytynyt tarkkaa tietoa S/S Suomen käytöstä keisarillisen laivaston alaisuudessa.

Pimentoa kestää noin neljä vuotta. Seuraava tieto S/S Suomen vaiheista on huhtikuun 11. päivältä vuodelta 1918, kun sisällissodan raivotessa punaiset upottivat laivan Turun Aurajokeen. Otkantin laiturissa tehtiin isku, joka kohdistui myös useisiin muihin laivoihin. Kyseinen laituri sijaitsee nykyisen Turun matkustajaterminaalin kohdalla. Syytä iskuun on vaikea keksiä, sillä laivat olivat silloin jo luovutettu alkuperäisille omistajilleen, kuten Turun Lehti uutisessaan 16.4.1918 seuraavasti kertoo:

“Torstai-iltana pikkuista ennen 11 herättiin terävään ja ankaraan paukaukseen, jota seuraili useita samanlaisia. Punaiset olivat tällöin hävittämis- ja ryöstöretkellään ennättäneet Kanavaniemelle mielitöitään harjoittamaan. Mainittu ankara pamaus syntyi sen johdosta, että punaiset olivat sytyttäneet tuleen Venäläisen meriväen hallussa olleen torpeedo- ja miinavaraston. Useimmat näistä lienee kuitenkin olleet lataamattomia.

Tämän tehtyään siirtyi punainen rosvolauma hävittämään viereiseen laituriin kiinnitettyjä hyörylaivoja, jotka kuluneet ajat ovat olleet mobilisoituna Venäjän sotalaivaston käytettäväksi, mutta nyt luovutetut takaisin omistajilleen. Luultiin yleisesti, että alkavana kesänä saataisiin entiset tutut saaristolaivat niiden omia reittejä kulkemaan, mutta nämä ”kansan onnen ja menestyksen valvojat” olivat toisin päättäneet.

Laituriin kiinnitetyt kaikki 14 höyrylaivaa tuhottiin kokonaan, osalti polttamalla, osalti räjäyttämällä. Tuhotut laivat ovat Sven Dufva, Bargas, Uttu I, Uttu II, Salo, Wellamo, Marienhamn, Wihuri, Wasama, Rya Kraiten, Vili, Soisalo, Suomi ja Riminto. Pahimmin tuhoutuneet ovat Sven Dufva ja Salo. – Kanavaniemellä oleva näky onkin mitä surullisin. Laivojen keulat pystyssä, rungot palaneina, laivan osia kaikkialla. Ja lähellä savuaa miinavaraston inhottava kaasukatku. Oiva näyte todellakin todellisesta demokratiasta.”

Myöhemmin samana vuonna turkulainen laivanvarustamo A/B Vulcan nosti ja korjasi S/S Suomen. Laiva asetettiin huutokauppaan 24.5.1919. Samana vuonna marraskuun 28. päivä omistajaksi kirjattiin Laiva Osakeyhtiö Arvo / Viktor Emil Mäkelä. Laiva rekisteröitiin saman omistajan nimiin Helsinkiin 8.3.1920. Kauppahinta oli 337  500 markkaa, joka vastasi vuoden 1902 hintatasoon verrattuna noin 30 600 markkaa – laivan arvon voi siis ajatella laskeneen lähes 20 000 markkaa alkuperäiseen myyntihintaan verrattuna.

Uusia omistajia ja ensimmäinen nimenmuutos vuonna 1946

Vuonna 1922 omistaja vaihtui jälleen. Nyt kippariksi laivaan astui Savonlinnan puutavara Osakeyhtiö ja Nestori Kojonen. Samana vuonna yhtiö muutti nimensä Kojonen & K:nit Oy:ksi ja edelleen vuonna 1936 Sulka Oy:ksi.

Kojosen omistuksessa S/S Suomi oli rekisteröitynä sekä Viipuriin että Savonlinnaan.

Vuonna 1944 sotatilan hellittäessä laivan nimellinen omistaja vaihtui jälleen, kun laiva siirtyi aikansa suuren puualan yrityksen, Repola & Viipuri Oy:n, omistukseen. Repola & Viipuri Oy:n taustalla oli liikemies Nestori Kojosen yrityksiä, joten omistusmuutos oli taas pääosin kirjanpidollinen, tosin rekisteripaikaksi vaihtui Savonlinna.

Mutta nyt oli edessä nimenmuutos. Koko Repola & Viipuri Oy:n laivasto nimettiin uudelleen. Kaikki tervahöyryt saivat nimen Pikisaari, hinaajat nimen Repola ja lotjat nimen Pääskyniemi. Nimien perään liitettiin järjestysnumero laivojen erottamiseksi toisistaan. Niinpä S/S Suomesta tuli Pikisaari 4.

Pikisaari kuuluu useiden alueiden paikannimistöön. Niin myös Lappeenrannassa, jossa Satamatorilta pienen kävelymatkan päästä löytyy Pikisaaren kaupunginosa. Laivan nimi ei tullut kuitenkaan Lappeenrannasta.

Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta -elokuvassa eri Armada vuonna 1950

Toisin kuin monet ovat luulleet, ei Satamatorin ravintolaiva esiintynyt Ville Salmisen elokuvassa Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta. Sen sijaan Repola Oy:n laivastoon kuuluva Pikisaari 3 sai loistaa tähtenä. Pikisaari 3:n alkuperäinen nimi oli S/S Uolevi.

Pikisaari 3:n nimi muutettiin Prinsessa Armadaksi 28.6.1950, jolloin elokuvan kuvaukset alkoivat. Nimenmuutos tehtiin juuri elokuvaa varten. Kyseinen alus poistettiin lopulta rekisteristä vuonna 1956, ja se romutettiin samana vuonna.

Tässä yhteydessä Pikisaari 4:n sisaralus Pikisaari 1 nimitettiin muutamaksi vuodeksi Prinsessa Armadaksi. Miksi, siitä ei ole faktatietoa.

Meidän Prinsessa Armaadamme siis jatkoi edelleen Pikisaari 4 -nimellä.

Kohti kahvilalaivatoimintaa – nimenmuutokset jatkuvat

Höyrylaivat alkoivat menettää merkitystään rahtilaivoina 1950-luvulla, ja niiden merkitys alkoi kulkea huvikäyttöä kohti. Vuonna 1959 senhetkinen Prinsessa Armada (Pikisaari 1) nimettiin takaisin Pikisaari 1:ksi ja Prinsessa Armada -nimen sai käyttöönsä Pikisaari 2.

Siitä alkoi Prinsessa Armada -nimisen laivan käyttö huvitarkoituksissa, kun Lappeenrannan kaupunki / Saimaan Matkailijayhdistys ry osti kyseisen laivan. Se siirrettiin Lappeenrantaan kahvilalaivaksi, ja kahdeksan vuoden käytön jälkeen tämä Armada romutettiin vuonna 1967.

Nyt vihdoin koitti meidän Prinsessa Armaadan vuoro! Samoihin aikoihin Saimaan Matkailijayhdistys nimittäin osti Rauma Repolalta entisen kahvilalaivan tilalle uuden, eli Pikisaari 4:n.

Näin alkuperäiseltä nimeltään S/S Suomi oli muuttunut Pikisaari 4 -kauden jälkeen Prinsessa Armaadaksi. Tällä nimellä se tunnetaan siis edelleen.

Prinsessa Armaadaksi laivan kastoi Gunnel Käkelä, ministeri Valto Käkelän puoliso. Valto Käkelä näkyy edelleen Lappeenrannassa, sillä Valto Käkelän katu johtaa Etelä-Karjalan keskussairaalalle Kimpisen kaupunginosassa.

Vuonna 1977 omistaja vaihtui jälleen, kun Lomaliitto ry osti aluksen. Laiva pysyi edelleen kahvilalaivana Lappeenrannan Halkosaaressa. Parin vuoden kuluttua, eli kesällä 1979 kahvilalaiva siirrettiin Lappeenrannan Halkosaaresta Satamatorin laidalle.

Viimeisin omistajanvaihdos ja ravintolalaivaksi vuonna 1980

Viimeisimmän kerran Armaada on vaihtanut omistajaansa vuonna 1980, kun Kari Nalli Ky osti laivan Lomaliitto ry:ltä. Kahvilalaivasta alus muuttui ravintolalaivaksi, kun Armaadalle saatiin keskioluenmyyntiluvat 1980. A-oikeudet laivalla on ollut vuodesta 1990 asti. Laivan satavuotisjuhlia vietettiin vuonna 2002.

Uusi omistaja on remontoinut laivaa perinteitä kunnioittaen. Laivan edustalle on rakennettu viihtyisä markiisein katettu terassi, jolle mahtuu 160 asiakasta. 2010-luvulla laivan ajohyttiin on remontoitu tasokas sauna, josta avautuvat upeat maisemat linnoitukselle ja Saimaalle.

6 knoppitietoa Armaadasta

Näillä knoppitiedoilla saat seurueen ihailua osaksesi,

1. Prinsessa Armaada on nykytiedolla Suomen vanhin ravintolalaiva, sillä se vietiin Halkosaareen jo vuonna 1967. Vaasan Faros avattiin 1973 ja Turun jokilaivoista vanhin, Esposito, on ollut toiminnasta vasta vuodesta 1990.
2. Vaikka moni luuleekin toisin, ei Armaadaa ole ankkuroitu Saimaa pohjaan, vaan se on kiinnitetty laituriin normaalisti vaijereilla ja köysillä.
3. Noin seitsemän vuoden välein Armaada viedään Kanavansuun telakalle huoltoon. Laiva hinataan sinne syksyllä kesäkauden lopulla ja tuodaan takaisin ennen jäiden saapumista.
4. Kun ennen Armaadan rahdin lastaus on kestänyt 2-3 päivää, kestää nykyisin ravintolalaivan hyllyjen täyttö kevään avajaisia varten 2-3 tuntia.
5. Rahtilaivakäytössä Armaada pystyi kuljettamaan 650 pinokuutiometriä halkoja. Nykyisin terassilla sijaitsee kolme tuhannen litran keskioluttankkia.
6. Prinsessa Armaada on myös festivaalialue. Pilssivesirock järjestetään vuosittain elokuussa laivan ruuman paikalle rakennetussa sisätilaravintolassa.